oksidi

Katso artikkeli Oksidi Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

oksidi (6)

1. (kemia) oksidi-ioni, hapen anioni O^2-
2. (kemia) hapen yhdiste

Ääntäminen

• IPA: /ˈoksidi/
• tavutus: ok‧si‧di

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	oksidi	oksidit
genetiivi	oksidin	oksidien oksideiden oksideitten
partitiivi	oksidia	oksideita oksideja
akkusatiivi	oksidi; oksidin	oksidit
sisäpaikallissijat
inessiivi	oksidissa	oksideissa
elatiivi	oksidista	oksideista
illatiivi	oksidiin	oksideihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	oksidilla	oksideilla
ablatiivi	oksidilta	oksideilta
allatiivi	oksidille	oksideille
muut sijamuodot
essiivi	oksidina	oksideina
translatiivi	oksidiksi	oksideiksi
abessiivi	oksiditta	oksideitta
instruktiivi	–	oksidein
komitatiivi	–	oksideine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	oksidi-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

hapen vierasperäisestä nimestä oks- + anionin -idi-pääte

Käännökset

1. oksidi-ioni, hapen anioni O^2-

englanti: oxide ruotsi: oxid

saksa: Oxid n.

Liittyvät sanat

• oksidinen
• oksidoida
• oksiduuli

Johdokset

• peroksidi (O₂²⁻)
• substantiivit: monoksidi, dioksidi, trioksidi, tetroksidi

Yhdyssanat

alumiinioksidi, kaliumoksidi, lyijyoksidi, oksidimetria, rautaoksidi, rikkioksidi, sinkkioksidi

Aiheesta muualla

• oksidi Kielitoimiston sanakirjassa
• oksidi Tieteen termipankissa