happi
From Wiktionary, the free dictionary
Remove ads
Suomi
Substantiivi
- epämetalleihin kuuluva alkuaine
Ääntäminen
- IPA: /ˈhɑpːi/
- tavutus: hap‧pi
Taivutus
Etymologia
Sanaa nykyisessä merkityksessään käytti ensimmäisenä Julius Krohn vuonna 1860 julkaisemassaan luettelossa Kemiallisia Tiedesanoja. Samuel Roos oli käyttänyt sanaa jo vuonna 1845 merkityksessä ’happo’. Sana on johdettu hapan-sanasta samaan tapaan kuin ruotsin syre (vrt. syra), saksan Sauerstoff (vrt. sauer), venäjän кислород (vrt. кислый) sekä monen kielen kreikan ὀξῠ́ς (oxús) -sanan johdannaiset.[1]
Käännökset
1. alkuaine
|
Liittyvät sanat
- oksidi
- otsoni
- happipakoinen
- happipitoinen
- runsashappinen
- vähähappinen
Johdokset
Yhdyssanat
hapenkulutus, hapenotto, hapenottokyky, hapenpuute, hapentuhlaaja, happihoito, happihyppely, happihyppy, happikato, happiköyhä, happilaite, happimyrkytys, happinaamari, happipitoisuus, happipommi, happipullo, happiradikaali, happirikas, happirikastin, happiteltta, happivajaus, happivelka, happivesi, happiviikset
Idiomit
- (arkikieltä) olla huonossa hapessa heikko olotila, huono kunto
Aiheesta muualla
Remove ads
Viitteet
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads