olas

Suomi

Substantiivi

olas (39) tai (41)^[1]

1. pituussuuntainen uurros suksen pohjassa; tarkoitus on antaa sukselle suuntavakautta

Ääntäminen

• IPA: /ˈolɑs/
• tavutus: o‧las

Taivutus

Taivutus (39)
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	olas	olakset
genetiivi	olaksen	olasten olaksien
partitiivi	olasta	olaksia
akkusatiivi	olas; olaksen	olakset
sisäpaikallissijat
inessiivi	olaksessa	olaksissa
elatiivi	olaksesta	olaksista
illatiivi	olakseen	olaksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	olaksella	olaksilla
ablatiivi	olakselta	olaksilta
allatiivi	olakselle	olaksille
muut sijamuodot
essiivi	olaksena	olaksina
translatiivi	olakseksi	olaksiksi
abessiivi	olaksetta	olaksitta
instruktiivi	–	olaksin
komitatiivi	–	olaksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	olakse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	olas-

Taivutus (41)
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	olas	olaat
genetiivi	olaan	olaiden olaitten
partitiivi	olasta	olaita
akkusatiivi	olas; olaan	olaat
sisäpaikallissijat
inessiivi	olaassa	olaissa
elatiivi	olaasta	olaista
illatiivi	olaaseen	olaisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	olaalla	olailla
ablatiivi	olaalta	olailta
allatiivi	olaalle	olaille
muut sijamuodot
essiivi	olaana	olaina
translatiivi	olaaksi	olaiksi
abessiivi	olaatta	olaitta
instruktiivi	–	olain
komitatiivi	–	olaine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	olaa-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	olas-

Etymologia

saamen oalis^[2]

Käännökset

1. pituussuuntainen uurros suksen pohjassa

ruotsi: styrränna

Aiheesta muualla

• olas Kielitoimiston sanakirjassa

Espanja

Substantiivi

olas

1. monikkomuoto sanasta ola