olkain

Suomi

Substantiivi

olkain (33) (yleensä monikossa olkaimet)

1. hihattomien vaatteiden tai asusteiden paikoillaan tai ylhäällä pysymisen turvaava usein nauhamainen osa

   Toinen esiliinan olkain on kierteellä.

   Liivin olkaimet ovat joskus kiusalliset.

2. housunkannatin, henkseli (usein monikollinen)

   Olkaimet on usein vyötä parempi vaihtoehto vatsakkaille.

3. olkalaatta, epoletti

   Olkain univormun olkapäillä on tarpeen perinteisistä syistä.

Ääntäminen

• IPA: /ˈolkɑi̯n/
• tavutus: ol‧kain

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	olkain	olkaimet
genetiivi	olkaimen	olkaimien olkainten
partitiivi	olkainta	olkaimia
akkusatiivi	olkain; olkaimen	olkaimet
sisäpaikallissijat
inessiivi	olkaimessa	olkaimissa
elatiivi	olkaimesta	olkaimista
illatiivi	olkaimeen	olkaimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	olkaimella	olkaimilla
ablatiivi	olkaimelta	olkaimilta
allatiivi	olkaimelle	olkaimille
muut sijamuodot
essiivi	olkaimena (olkainna)	olkaimina
translatiivi	olkaimeksi	olkaimiksi
abessiivi	olkaimetta	olkaimitta
instruktiivi	–	olkaimin
komitatiivi	–	olkaimine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	olkaime-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	olkain-

Etymologia

• substantiivi olka^[1] + johdin -in

Käännökset

1. hihattomien vaatteiden tai asusteiden paikoillaan tai ylhäällä pysymisen turvaava usein nauhamainen osa

turkki: omuz askısı, askı

2. housunkannatin

Ks. housunkannatin

3. epoletti

ranska: épaulette

turkki: apolet, omuzluk

Liittyvät sanat

• kauluslaatta
• univormu
• vyö

Substantiivi

olkain

1. yksikön genetiivimuoto sanasta olka

Aiheesta muualla

• olkain Kielitoimiston sanakirjassa