opus

Suomi

Substantiivi

opus (39)

1. (arkikieltä) kirja

   Olipas tylsä ja pitkäveteinen opus.

2. (musiikki) klassisessa musiikissa tietyn säveltäjän teokselle annettu järjestysnumero säveltämis- tai ensiesitysajan perusteella

Ääntäminen

• IPA: /ˈopus/, [ˈo̞pus]
• tavutus: o‧pus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	opus	opukset
genetiivi	opuksen	opusten opuksien
partitiivi	opusta	opuksia
akkusatiivi	opus; opuksen	opukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	opuksessa	opuksissa
elatiivi	opuksesta	opuksista
illatiivi	opukseen	opuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	opuksella	opuksilla
ablatiivi	opukselta	opuksilta
allatiivi	opukselle	opuksille
muut sijamuodot
essiivi	opuksena	opuksina
translatiivi	opukseksi	opuksiksi
abessiivi	opuksetta	opuksitta
instruktiivi	–	opuksin
komitatiivi	–	opuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	opukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	opus-

Etymologia

• latinan opus

Liittyvät sanat

Synonyymit

• (musiikki, lyhenne) op.

Aiheesta muualla

• opus Kielitoimiston sanakirjassa

Latina

Substantiivi

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	opus	opera
akkusatiivi	opus	opera
genetiivi	operis	operum
datiivi	operī	operibus
ablatiivi	opere	operibus

opus n. (3)

1. työ, toimi, työskentely
2. teos, laitos (valmistyö)
3. teko

Liittyvät sanat

• opus est (+ inf.) on [tehtävä jtk]

Johdokset

• substantiivit: opera
• verbit: operor

Ranska

Substantiivi

opus m.

1. levy, albumi (musiikki)

   Onzième opus de Nicola Sirkis et sa bande – Sirkisin ja yhtyeensä 11. levy

Romania

Adjektiivi

opus m./n., opusă f., monikko: opuși m., opuse f./n. (määräiset muodot: opusul m./n., opusa f., opușii m., opusele f./n.)

1. vastakkainen, vasta-

Liittyvät sanat

• (verbi) opuse

Substantiivi

genetiivi/datiivi
yksikkö	unui opus
määräinen	opusului
monikko	unor opusuri
määräinen	opusurilor

opus n. (määräinen: opusul, monikko: opusuri, määräinen: opusurile)

1. (musiikki) opus