origo

Suomi

Substantiivi

origo (2)

1. (matematiikka) koordinaatiston akseleiden leikkauspiste; nollapiste
2. (anatomia) lihaksen lähtökohta, lihaksen pää, joka on liikkumattomassa luussa

Ääntäminen

• IPA: /ˈorigo/, [ˈorigo]
• tavutus: o‧ri‧go

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	origo	origot
genetiivi	origon	origojen origoiden origoitten
partitiivi	origoa	origoita origoja
akkusatiivi	origo; origon	origot
sisäpaikallissijat
inessiivi	origossa	origoissa
elatiivi	origosta	origoista
illatiivi	origoon	origoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	origolla	origoilla
ablatiivi	origolta	origoilta
allatiivi	origolle	origoille
muut sijamuodot
essiivi	origona	origoina
translatiivi	origoksi	origoiksi
abessiivi	origotta	origoitta
instruktiivi	–	origoin
komitatiivi	–	origoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	origo-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. koordinaatiston akseleiden leikkauspiste

englanti: origin ranska: origine f.

ruotsi: origine saksa: Origo f.

2. lihaksen lähtökohta

englanti: origin

Liittyvät sanat

Vastakohdat

• [2] (anatomia) insertio

Aiheesta muualla

• origo Kielitoimiston sanakirjassa

Latina

Substantiivi

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	orīgo	orīginēs
akkusatiivi	orīginem	orīginēs
genetiivi	orīginis	orīginum
datiivi	orīginī	orīginibus
ablatiivi	orīgine	orīginibus

orīgo f. (3)

1. alku

Ruotsi

Substantiivi

origo n. (yks. määr. origot[luo], ei monikkoa)

1. (matematiikka) origo

Huomautukset

• Sana voi olla myös en-sukuinen, origo, origon.

Liittyvät sanat

Synonyymit

• (origo) nullpunkt, skärningspunkt