orkku

Suomi

Substantiivi

orkku (1-A) (monikko orkut)

1. (puhekieltä) orgasmi

Ääntäminen

• IPA: /ˈorkːu/
• tavutus: ork‧ku

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	orkku	orkut
genetiivi	orkun	orkkujen
partitiivi	orkkua	orkkuja
akkusatiivi	orkku; orkun	orkut
sisäpaikallissijat
inessiivi	orkussa	orkuissa
elatiivi	orkusta	orkuista
illatiivi	orkkuun	orkkuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	orkulla	orkuilla
ablatiivi	orkulta	orkuilta
allatiivi	orkulle	orkuille
muut sijamuodot
essiivi	orkkuna	orkkuina
translatiivi	orkuksi	orkuiksi
abessiivi	orkutta	orkuitta
instruktiivi	–	orkuin
komitatiivi	–	orkkuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	orku-
vahva vartalo	orkku-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

Anagrammit

kurko

Aiheesta muualla

• orkku Kielitoimiston sanakirjassa