kurko

Suomi

Substantiivi

kurko (1)

1. (puhekieltä) (korttipakan) kuningas
2. (murteellinen) paha henki, piru

Ääntäminen

• IPA: /ˈkurko/
• tavutus: kur‧ko

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kurko	kurkot
genetiivi	kurkon	kurkojen
partitiivi	kurkoa	kurkoja
akkusatiivi	kurko; kurkon	kurkot
sisäpaikallissijat
inessiivi	kurkossa	kurkoissa
elatiivi	kurkosta	kurkoista
illatiivi	kurkoon	kurkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kurkolla	kurkoilla
ablatiivi	kurkolta	kurkoilta
allatiivi	kurkolle	kurkoille
muut sijamuodot
essiivi	kurkona	kurkoina
translatiivi	kurkoksi	kurkoiksi
abessiivi	kurkotta	kurkoitta
instruktiivi	–	kurkoin
komitatiivi	–	kurkoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kurko-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

• kunkku

Anagrammit

orkku

Aiheesta muualla

• kurko Kielitoimiston sanakirjassa

Suomen romani

Adjektiivi

kurko

1. pyhä

   kurko liin – pyhä kirja

Substantiivi

kurko

1. pyhä

   juulako kurke – joulun pyhät

2. viikko

Etymologia

kreikka: Κυριακή (Kyriakí)

Liittyvät sanat

• kurko diives
• kuruko