osmani

Suomi

Substantiivi

osmani
Kielikoodit
ISO 639-1:	–
ISO 639-2:	–
ISO 639-3:	ota
Wikisanakirja
Aineisto:	Osmanin kieli

osmani (6)

1. (historia) Osmanien valtakunnan (n. 1200-luvulta 1900-luvulle) aikainen turkkilainen
2. osmanin kieli (kielitunnus: ota), historiallisessa osmanivaltiossa käytetty turkin kieli

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	osmani	osmanit
genetiivi	osmanin	osmanien osmaneiden osmaneitten
partitiivi	osmania	osmaneita osmaneja
akkusatiivi	osmani; osmanin	osmanit
sisäpaikallissijat
inessiivi	osmanissa	osmaneissa
elatiivi	osmanista	osmaneista
illatiivi	osmaniin	osmaneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	osmanilla	osmaneilla
ablatiivi	osmanilta	osmaneilta
allatiivi	osmanille	osmaneille
muut sijamuodot
essiivi	osmanina	osmaneina
translatiivi	osmaniksi	osmaneiksi
abessiivi	osmanitta	osmaneitta
instruktiivi	–	osmanein
komitatiivi	–	osmaneine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	osmani-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

kansan nimi: heimovaltion 1300-luvulla perustaneen Osmanin mukaan^[1]

Käännökset

1. osmanivaltakunnan aikainen turkkilainen

englanti: Ottoman

ruotsi: ottoman, osman

2. kieli

osmani: لسان عثمانی ruotsi: osmanska

turkki: Osmanlıca

Liittyvät sanat

osmaniksi osmaninkielinen ottomaani, turkki

Synonyymit

• ottomaani
• ottomaaniturkki

Aiheesta muualla

• osmani Kielitoimiston sanakirjassa
• osmani Tieteen termipankissa