otin

Suomi

Substantiivi

otin (33-C)

1. sellainen (esine), jolla voi ottaa (varsinkin ruokaa)

   Salaattiottimiin kuuluu salaattihaarukka ja -lusikka.

Ääntäminen

• IPA: /ˈot̪in/, [ˈo̞t̪in]
• tavutus: o‧tin

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	otin	ottimet
genetiivi	ottimen	ottimien otinten
partitiivi	otinta	ottimia
akkusatiivi	otin; ottimen	ottimet
sisäpaikallissijat
inessiivi	ottimessa	ottimissa
elatiivi	ottimesta	ottimista
illatiivi	ottimeen	ottimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	ottimella	ottimilla
ablatiivi	ottimelta	ottimilta
allatiivi	ottimelle	ottimille
muut sijamuodot
essiivi	ottimena (otinna)	ottimina
translatiivi	ottimeksi	ottimiksi
abessiivi	ottimetta	ottimitta
instruktiivi	–	ottimin
komitatiivi	–	ottimine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	ottime-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	otin-

Etymologia

• verbi ottaa (heikko vartalo ota- ) + johdin -in

Käännökset

1. työkalu, jolla voi ottaa

englanti: server

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

kakkuotin, salaatinotin

Aiheesta muualla

• otin Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi

otin

1. indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä ottaa