ottaja

Suomi

Substantiivi

ottaja (10)

1. se, joka ottaa

Ääntäminen

• IPA: /ˈot̪ːɑjɑ/
• tavutus: ot‧ta‧ja

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	ottaja	ottajat
genetiivi	ottajan	ottajien (ottajain)
partitiivi	ottajaa	ottajia
akkusatiivi	ottaja; ottajan	ottajat
sisäpaikallissijat
inessiivi	ottajassa	ottajissa
elatiivi	ottajasta	ottajista
illatiivi	ottajaan	ottajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	ottajalla	ottajilla
ablatiivi	ottajalta	ottajilta
allatiivi	ottajalle	ottajille
muut sijamuodot
essiivi	ottajana	ottajina
translatiivi	ottajaksi	ottajiksi
abessiivi	ottajatta	ottajitta
instruktiivi	–	ottajin
komitatiivi	–	ottajine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	ottaja-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi ottaa + johdin -ja

Käännökset

1. se, joka ottaa

englanti: taker

Liittyvät sanat

Vastakohdat

• antaja

Aiheesta muualla

• ottaja Kielitoimiston sanakirjassa