ottamo

Suomi

Substantiivi

ottamo (2)

1. (yhdyssanan loppuosana) laitos, jotta jotakin otetaan

   vedenottamo

Ääntäminen

• IPA: /ˈot̪ːɑmo/
• tavutus: ot‧ta‧mo

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	ottamo	ottamot
genetiivi	ottamon	ottamojen ottamoiden ottamoitten
partitiivi	ottamoa	ottamoita ottamoja
akkusatiivi	ottamo; ottamon	ottamot
sisäpaikallissijat
inessiivi	ottamossa	ottamoissa
elatiivi	ottamosta	ottamoista
illatiivi	ottamoon	ottamoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	ottamolla	ottamoilla
ablatiivi	ottamolta	ottamoilta
allatiivi	ottamolle	ottamoille
muut sijamuodot
essiivi	ottamona	ottamoina
translatiivi	ottamoksi	ottamoiksi
abessiivi	ottamotta	ottamoitta
instruktiivi	–	ottamoin
komitatiivi	–	ottamoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	ottamo-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi ottaa + johdin -mo

Aiheesta muualla

• ottamo Kielitoimiston sanakirjassa