ottava

Suomi

Adjektiivi

ottava (10)

1. (syötistä) kalaa houkutteleva

Ääntäminen

• IPA: /ˈot̪ːɑʋɑ/
• tavutus: ot‧ta‧va

Verbi

ottava

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä ottaa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	ottava	ottavat
genetiivi	ottavan	ottavien (ottavain)
partitiivi	ottavaa	ottavia
akkusatiivi	ottava; ottavan	ottavat
sisäpaikallissijat
inessiivi	ottavassa	ottavissa
elatiivi	ottavasta	ottavista
illatiivi	ottavaan	ottaviin
ulkopaikallissijat
adessiivi	ottavalla	ottavilla
ablatiivi	ottavalta	ottavilta
allatiivi	ottavalle	ottaville
muut sijamuodot
essiivi	ottavana	ottavina
translatiivi	ottavaksi	ottaviksi
abessiivi	ottavatta	ottavitta
instruktiivi	–	ottavin
komitatiivi	–	ottavine
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	ottava-
vahva vartalo	ottava-
konsonantti- vartalo	-

Aiheesta muualla

• ottava Kielitoimiston sanakirjassa

Italia

Numeraali

ottava

1. yksikön feminiinimuoto sanasta ottavo

Substantiivi

ottava f. (monikko ottave[luo])

1. kahdeksasosa
2. (musiikki) oktaavi
3. (musiikki) oktaavisiirto; nuottimerkintä, joka ilmaisee kohdan soitettavaksi oktaavia ylempää (ottava alta, lyhenne 8va) tai alempaa (ottava bassa, 8vb)