outous

Suomi

Substantiivi

outous (40)

1. ennestään tuntemattomaan tai vieraaseen liittyvä ominaisuus, oudon ilmetymä

   Vieraiden tapojen outous saa aikaan kummeksuntaa.

2. (fysiikka) hiukkasfysiikassa alkeishiukkasten teoriassa käytetty kvanttiluku

   Outous säilyy vahvassa ja sähkömagneettisessa, mutta ei heikossa vuorovaikutuksessa.

   Protonin ja neutronin outous on 0.

Ääntäminen

• IPA: /ˈou̯t̪ous/ tai /ˈou̯t̪ou̯s/
• tavutus: ou‧to‧us / ou‧tous

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	outous	outoudet
genetiivi	outouden	outouksien
partitiivi	outoutta	outouksia
akkusatiivi	outous; outouden	outoudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	outoudessa	outouksissa
elatiivi	outoudesta	outouksista
illatiivi	outouteen	outouksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	outoudella	outouksilla
ablatiivi	outoudelta	outouksilta
allatiivi	outoudelle	outouksille
muut sijamuodot
essiivi	outoutena	outouksina
translatiivi	outoudeksi	outouksiksi
abessiivi	outoudetta	outouksitta
instruktiivi	–	outouksin
komitatiivi	–	outouksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	outoude-
vahva vartalo	outoute-
konsonantti- vartalo	outout-

Etymologia

• adjektiivi outo + johdin -us

Käännökset

1. tuntemattomaan tai vieraaseen liittyvä ominaisuus

englanti: strangeness, weirdness

Liittyvät sanat

• kummeksunta
• outo
• outo antikvarkki
• outo kvarkki
• tuntemattomuus
• vieraus

Aiheesta muualla

• outous Kielitoimiston sanakirjassa