pade

Suomi

Substantiivi

pade (48-F)

1. polku, tie^[1]

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	pade	pateet
genetiivi	pateen	pateiden pateitten
partitiivi	padetta	pateita
akkusatiivi	pade; pateen	pateet
sisäpaikallissijat
inessiivi	pateessa	pateissa
elatiivi	pateesta	pateista
illatiivi	pateeseen	pateisiin pateihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	pateella	pateilla
ablatiivi	pateelta	pateilta
allatiivi	pateelle	pateille
muut sijamuodot
essiivi	pateena	pateina
translatiivi	pateeksi	pateiksi
abessiivi	pateetta	pateitta
instruktiivi	–	patein
komitatiivi	–	pateine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	patee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	padet-

Etymologia

• todennäköisesti germaaninen laina, vrt. nykysaksan Pfad^[2]

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: patikka

Kroatia

Verbi

pade

1. (taivutusmuoto) yksikön 2. persoonan aoristi verbistä pasti
2. (taivutusmuoto) yksikön 3. persoonan aoristi verbistä pasti