pakina

Katso artikkeli Pakina Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

pakina (12)

1. humoristinen, tavallisesti lyhyt kirjoitelma ajankohtaisesta aiheesta
2. pakiseminen, jutustelu

Ääntäminen

• IPA: /ˈpɑkinɑ/
• tavutus: pa‧ki‧na

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	pakina	pakinat
genetiivi	pakinan	pakinoiden pakinoitten (pakinain)
partitiivi	pakinaa	pakinoita
akkusatiivi	pakina; pakinan	pakinat
sisäpaikallissijat
inessiivi	pakinassa	pakinoissa
elatiivi	pakinasta	pakinoista
illatiivi	pakinaan	pakinoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	pakinalla	pakinoilla
ablatiivi	pakinalta	pakinoilta
allatiivi	pakinalle	pakinoille
muut sijamuodot
essiivi	pakinana	pakinoina
translatiivi	pakinaksi	pakinoiksi
abessiivi	pakinatta	pakinoitta
instruktiivi	–	pakinoin
komitatiivi	–	pakinoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	pakina-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

alkuaan deskriptiivinen, pakisemisesta kuuluvaa ääntä kuvaava sana; verbi pakista (vartaloaines paki- ) + johdin -na,^[1] vrt. pulina, porina

Käännökset

1. humoristinen, tavallisesti lyhyt kirjoitelma ajankohtaisesta aiheesta

englanti: causerie

Liittyvät sanat

• pakinointi
• pakinoitsija

Johdokset

• verbit: pakinoida

Yhdyssanat

murrepakina, pakinakokoelma, pakinatyyli

Aiheesta muualla

• pakina Kielitoimiston sanakirjassa
• pakina Tieteen termipankissa

Lähteet

• MOT Kielikone Englanti ver. 4.5, 10.9.2008 osoitteessa https://web.archive.org/web/20110128201644/https://alma.helsinki.fi/)