palanut

Suomi

Adjektiivi

palanut

1. palossa vaurioitunut

Verbi

palanut

1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä palaa

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	palanut	palaneet
genetiivi	palaneen	palaneiden palaneitten
partitiivi	palanutta	palaneita
akkusatiivi	palanut; palaneen	palaneet
sisäpaikallissijat
inessiivi	palaneessa	palaneissa
elatiivi	palaneesta	palaneista
illatiivi	palaneeseen	palaneisiin palaneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	palaneella	palaneilla
ablatiivi	palaneelta	palaneilta
allatiivi	palaneelle	palaneille
muut sijamuodot
essiivi	palaneena	palaneina
translatiivi	palaneeksi	palaneiksi
abessiivi	palaneetta	palaneitta
instruktiivi	–	palanein
komitatiivi	–	palaneine
vartalot
vokaalivartalo	palanee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	palanut-