palko

Suomi

Substantiivi

palko (1-D)

Katso artikkeli Palkokasvit Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

1. hernekasvien hedelmä, us. mehevä suojakuori ja sen sisällä siemenet eli herneet

Ääntäminen

• IPA: /ˈpɑlko/
• tavutus: pal‧ko

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	palko	palot
genetiivi	palon	palkojen
partitiivi	palkoa	palkoja
akkusatiivi	palko; palon	palot
sisäpaikallissijat
inessiivi	palossa	paloissa
elatiivi	palosta	paloista
illatiivi	palkoon	palkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	palolla	paloilla
ablatiivi	palolta	paloilta
allatiivi	palolle	paloille
muut sijamuodot
essiivi	palkona	palkoina
translatiivi	paloksi	paloiksi
abessiivi	palotta	paloitta
instruktiivi	–	paloin
komitatiivi	–	palkoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	palo-
vahva vartalo	palko-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

germaaninen laina, samaa alkuperää kuin palje^[1]

Käännökset

1. hernekasvien siemenet ja suojakuori

englanti: pod espanja: vaina kroatia: mahuna f.

ruotsi: balja saksa: Schote f. venäjä: стручок

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: paloton

Yhdyssanat

herneenpalko, palkohedelmä, palkokasvi, palkokasvit, pitkäpalko, ukonpalko

Aiheesta muualla

• palko Kielitoimiston sanakirjassa
• palko Tieteen termipankissa