pappeus

Katso artikkeli Pappeus Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

pappeus (40)

1. se, että on pappi; pappina oleminen

Ääntäminen

• IPA: /ˈpɑpːeus/ tai /ˈpɑpːeu̯s/
• tavutus: pap‧pe‧us / pap‧peus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	pappeus	pappeudet
genetiivi	pappeuden	pappeuksien
partitiivi	pappeutta	pappeuksia
akkusatiivi	pappeus; pappeuden	pappeudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	pappeudessa	pappeuksissa
elatiivi	pappeudesta	pappeuksista
illatiivi	pappeuteen	pappeuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	pappeudella	pappeuksilla
ablatiivi	pappeudelta	pappeuksilta
allatiivi	pappeudelle	pappeuksille
muut sijamuodot
essiivi	pappeutena	pappeuksina
translatiivi	pappeudeksi	pappeuksiksi
abessiivi	pappeudetta	pappeuksitta
instruktiivi	–	pappeuksin
komitatiivi	–	pappeuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	pappeude-
vahva vartalo	pappeute-
konsonantti- vartalo	pappeut-

Etymologia

• substantiivi pappi + johdin -(e)us

Käännökset

1. se, että on pappi

englanti: priesthood

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• naispappeus

Aiheesta muualla

• pappeus Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 786 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa