pappila

Katso artikkeli Pappila Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

pappila (12)

1. kristillisen kirkon seurakunnan johtajan, kirkkoherran, työsuhdeasunto

   Pappilan piha on suuri ja päärakennus on näyttävä kartanoa muistuttava puurakennus.

Ääntäminen

• IPA: /ˈpɑpːilɑ/
• tavutus: pap‧pi‧la

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	pappila	pappilat
genetiivi	pappilan	pappiloiden pappiloitten (pappilain)
partitiivi	pappilaa	pappiloita
akkusatiivi	pappila; pappilan	pappilat
sisäpaikallissijat
inessiivi	pappilassa	pappiloissa
elatiivi	pappilasta	pappiloista
illatiivi	pappilaan	pappiloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	pappilalla	pappiloilla
ablatiivi	pappilalta	pappiloilta
allatiivi	pappilalle	pappiloille
muut sijamuodot
essiivi	pappilana	pappiloina
translatiivi	pappilaksi	pappiloiksi
abessiivi	pappilatta	pappiloitta
instruktiivi	–	pappiloin
komitatiivi	–	pappiloine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	pappila-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

pappi + -la

Käännökset

1. kristillisen kirkon seurakunnan johtajan, kirkkoherran, työsuhdeasunto

englanti: parsonage, rectory, manse ruotsi: prästgård saksa: Pfarrhaus n.

turkki: papaz evi viro: kirikla

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

pikkupappila

Sanaliitot

• pappilan hätävara

Aiheesta muualla

• pappila Kielitoimiston sanakirjassa
• pappila Tieteen termipankissa