parkuna

Suomi

Substantiivi

parkuna (12)

1. parkuminen
2. parku

Ääntäminen

• IPA: /ˈpɑrkunɑ/
• tavutus: par‧ku‧na

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	parkuna	parkunat
genetiivi	parkunan	parkunoiden parkunoitten (parkunain)
partitiivi	parkunaa	parkunoita
akkusatiivi	parkuna; parkunan	parkunat
sisäpaikallissijat
inessiivi	parkunassa	parkunoissa
elatiivi	parkunasta	parkunoista
illatiivi	parkunaan	parkunoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	parkunalla	parkunoilla
ablatiivi	parkunalta	parkunoilta
allatiivi	parkunalle	parkunoille
muut sijamuodot
essiivi	parkunana	parkunoina
translatiivi	parkunaksi	parkunoiksi
abessiivi	parkunatta	parkunoitta
instruktiivi	–	parkunoin
komitatiivi	–	parkunoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	parkuna-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi parkua + johdin -na

Aiheesta muualla

• parkuna Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 848 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Substantiivi

parkuna

1. yksikön essiivimuoto sanasta parku