parku

Suomi

Substantiivi

parku (1-D)^[1]

1. vaikertava itku, äänekäs vaikerrus
2. (murteellinen) itku

Ääntäminen

• IPA: /ˈpɑrku/
• tavutus: par‧ku

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	parku	parut
genetiivi	parun	parkujen
partitiivi	parkua	parkuja
akkusatiivi	parku; parun	parut
sisäpaikallissijat
inessiivi	parussa	paruissa
elatiivi	parusta	paruista
illatiivi	parkuun	parkuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	parulla	paruilla
ablatiivi	parulta	paruilta
allatiivi	parulle	paruille
muut sijamuodot
essiivi	parkuna	parkuina
translatiivi	paruksi	paruiksi
abessiivi	parutta	paruitta
instruktiivi	–	paruin
komitatiivi	–	parkuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	paru-
vahva vartalo	parku-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

Rinnakkaismuodot

• parkuna

Aiheesta muualla

• parku Kielitoimiston sanakirjassa
• parku Suomen etymologisessa sanakirjassa
• Artikkelit 735, 848 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa