paula

Suomi

Substantiivi

paula (9)

1. kalaverkon ylä- tai alanaru, joihin kiinnitetään kohot tai painot
2. ansalanka
3. (etnografia, murteellinen) kiinnittämiseen t. koristeena käytetty nauha, pirtanauha

   saamelaiset kenkäpaulat

   On neidolla punapaula, kun tanssihin käy

Ääntäminen

• IPA: /ˈpɑu̯lɑ/, [ˈpɑ̝ulɑ̝]
• tavutus: pau‧la

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	paula	paulat
genetiivi	paulan	paulojen (paulain)
partitiivi	paulaa	pauloja
akkusatiivi	paula; paulan	paulat
sisäpaikallissijat
inessiivi	paulassa	pauloissa
elatiivi	paulasta	pauloista
illatiivi	paulaan	pauloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	paulalla	pauloilla
ablatiivi	paulalta	pauloilta
allatiivi	paulalle	pauloille
muut sijamuodot
essiivi	paulana	pauloina
translatiivi	paulaksi	pauloiksi
abessiivi	paulatta	pauloitta
instruktiivi	–	pauloin
komitatiivi	–	pauloine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	paula-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

• ansa, siula, liina

Johdokset

• verbit: pauloittaa

Yhdyssanat

• alapaula
• kengänpaula
• lemmonpaula
• paula-antura
• yläpaula

Idiomit

• kietoa pauloihinsa
• joutua (jonkun tai jonkin) pauloihin
• olla (jonkun tai jonkin) pauloissa
• päästä jkn pauloista
• lemmen paulat

Aiheesta muualla

• paula Kielitoimiston sanakirjassa