pauna

Katso artikkeli Pauna Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

pauna (9)

1. anglosaksinen painon yksikkö, naula
2. (jousiammunta) jousen vetojäykkyys paunoina ilmaistuna

Substantiivi

pauna (9)

1. (vanhentunut) kontti, reppu, laukku

Huomautukset

• vanhoissa sanakirjoissa esiintynyt sana, mahdollisesti laina virosta; kts. paun

Ääntäminen

• IPA: /ˈpɑu̯nɑ/, [ˈpɑ̝unɑ̝]
• tavutus: pau‧na

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	pauna	paunat
genetiivi	paunan	paunojen (paunain)
partitiivi	paunaa	paunoja
akkusatiivi	pauna; paunan	paunat
sisäpaikallissijat
inessiivi	paunassa	paunoissa
elatiivi	paunasta	paunoista
illatiivi	paunaan	paunoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	paunalla	paunoilla
ablatiivi	paunalta	paunoilta
allatiivi	paunalle	paunoille
muut sijamuodot
essiivi	paunana	paunoina
translatiivi	paunaksi	paunoiksi
abessiivi	paunatta	paunoitta
instruktiivi	–	paunoin
komitatiivi	–	paunoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	pauna-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Aiheesta muualla

• pauna Kielitoimiston sanakirjassa

Kroatia

Substantiivi

pauna

1. yksikön genetiivimuoto sanasta paun
2. yksikön akkusatiivimuoto sanasta paun
3. monikon genetiivimuoto sanasta paun