peitsari

Suomi

Substantiivi

peitsari (6)

1. ravurin tapaan juoksukilpailussa käytettävä hevonen, joka ei käy ravia, vaan peitsiä eli passia

Ääntäminen

• IPA: /ˈpei̯t̪sɑri/
• tavutus: peit‧sa‧ri

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	peitsari	peitsarit
genetiivi	peitsarin	peitsarien peitsareiden peitsareitten
partitiivi	peitsaria	peitsareita peitsareja
akkusatiivi	peitsari; peitsarin	peitsarit
sisäpaikallissijat
inessiivi	peitsarissa	peitsareissa
elatiivi	peitsarista	peitsareista
illatiivi	peitsariin	peitsareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	peitsarilla	peitsareilla
ablatiivi	peitsarilta	peitsareilta
allatiivi	peitsarille	peitsareille
muut sijamuodot
essiivi	peitsarina	peitsareina
translatiivi	peitsariksi	peitsareiksi
abessiivi	peitsaritta	peitsareitta
instruktiivi	–	peitsarein
komitatiivi	–	peitsareine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	peitsari-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi peitsata (vokaalivartalo peitsa- ) + johdin -ri

Käännökset

1. peitsaava hevonen

englanti: pacer

Liittyvät sanat

• peitsarihihnat
• peitsata

Aiheesta muualla

• peitsari Kielitoimiston sanakirjassa