peluri

Suomi

Substantiivi

peluri (6)

1. pelaaja, varsinkin uhkapeluri

Ääntäminen

• IPA: /ˈpeluri/
• tavutus: pe‧lu‧ri

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	peluri	pelurit
genetiivi	pelurin	pelurien pelureiden pelureitten
partitiivi	peluria	pelureita pelureja
akkusatiivi	peluri; pelurin	pelurit
sisäpaikallissijat
inessiivi	pelurissa	pelureissa
elatiivi	pelurista	pelureista
illatiivi	peluriin	pelureihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	pelurilla	pelureilla
ablatiivi	pelurilta	pelureilta
allatiivi	pelurille	pelureille
muut sijamuodot
essiivi	pelurina	pelureina
translatiivi	peluriksi	pelureiksi
abessiivi	peluritta	pelureitta
instruktiivi	–	pelurein
komitatiivi	–	pelureine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	peluri-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi pelata + johdin -uri

Käännökset

1. uhkapeluri

Ks. uhkapeluri

Liittyvät sanat

• pörssipeluri

Aiheesta muualla

• peluri Kielitoimiston sanakirjassa