penger

From Wiktionary, the free dictionary

Remove ads

Suomi

Substantiivi

penger (49-G)

  1. maa-aineksen muodostama valli, pato
    Penkereitä rakennetaan viljelysmaiden kuivaamiseksi ja tulvavesiltä suojaamiseksi.
  2. erit. em. verraten jyrkkä törmä t. reuna; myös rinteessä oleva kapeahko tasanne
    Istahdin ojan penkereelle levähtämään.
  3. (liikenne) maantien laidassa, pientareen ulkopuolella sijaitseva, mahdollisesti kulkukelpoinen kapeahko alue, joka erottaa tien sitä ympäröivästä maastosta

Ääntäminen

  • IPA: [ˈpe̞ŋːe̞r] [peηηer]

Taivutus

  • Eräissä sijamuodoissa sanan taivutus on tyypin 32 tai 48 kaltainen.
Lisätietoja Taivutus, sijamuoto ...

Käännökset

Liittyvät sanat

Synonyymit
Johdokset
Yhdyssanat

hiekkapenger, jokipenger, kasautumapenger, laaksopenger, pengeristutus, pengerluiska, pengermurtuma, pengertie, pitkittäispenger, poikittaispenger, rantapenger, ratapenger, reunapenger, suojapenger, tienpenger, tiepenger

Aiheesta muualla

  • penger Kielitoimiston sanakirjassa
  • penger Suomen etymologisessa sanakirjassa
Remove ads

Wikiwand - on

Seamless Wikipedia browsing. On steroids.

Remove ads