rinne

Suomi

Substantiivi

rinne (48-J)

1. kalteva tai viettävä maa; maa-alue kukkulan ja laakson välillä

   Vaaran rinteellä kasvaa komea kuusikko, oikeita mastokuusia.

   Tuossa rinteessä on pari pahtaa.

2. laskettelurinne

   Eilen olin rinteessä koko päivän.

Ääntäminen

• IPA: /ˈrinːeˣ/, [ˈrinːe̞]
• tavutus: rin‧ne

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	rinne	rinteet
genetiivi	rinteen	rinteiden rinteitten
partitiivi	rinnettä	rinteitä
akkusatiivi	rinne; rinteen	rinteet
sisäpaikallissijat
inessiivi	rinteessä	rinteissä
elatiivi	rinteestä	rinteistä
illatiivi	rinteeseen	rinteisiin rinteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	rinteellä	rinteillä
ablatiivi	rinteeltä	rinteiltä
allatiivi	rinteelle	rinteille
muut sijamuodot
essiivi	rinteenä	rinteinä
translatiivi	rinteeksi	rinteiksi
abessiivi	rinteettä	rinteittä
instruktiivi	–	rintein
komitatiivi	–	rinteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	rintee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	rinnet-

Etymologia

kantasana rinta^[1]

Käännökset

1. maastonkohta

englanti: slope, hillside espanja: abajadero m., ladera ido: bordo, deklivo italia: pendice f. ranska: pente f.

ruotsi: lutning, sluttning tšekki: svah m. unkari: domboldal, hegyoldal, lanka, (hegy)oldal venäjä: склон, откос viro: rinnak, nõlv

2. laskettelurinne

englanti: piste ranska: piste f.

saksa: Piste f. venäjä: склон

Liittyvät sanat

• ahde
• jyrkänne
• luiska
• mäki

Yhdyssanat

alastulorinne, etelärinne, itärinne, kallionrinne, laskettelurinne, länsirinne, mannerrinne, mäenrinne, pohjoisrinne, rinneharlekiinitimali, rinnekivikkorastas, Rinnemaa, rinnemarjastaja, rinnemetallipyrstö, rinnemetsäkerttunen, rinnemuuranen, rinneniitty, rinnenysämuura, rinnepelto, rinneravintola, rinnetalo, rinneturpiaali, vaaranrinne, vastarinne, vuorenrinne

Aiheesta muualla

• rinne Kielitoimiston sanakirjassa
• rinne Tieteen termipankissa