peppu

Suomi

Substantiivi

peppu (1-B)

1. (arkikieltä, lastenkieltä) takapuoli

Ääntäminen

• IPA: /ˈpepːu/
• tavutus: pep‧pu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	peppu	peput
genetiivi	pepun	peppujen
partitiivi	peppua	peppuja
akkusatiivi	peppu; pepun	peput
sisäpaikallissijat
inessiivi	pepussa	pepuissa
elatiivi	pepusta	pepuista
illatiivi	peppuun	peppuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	pepulla	pepuilla
ablatiivi	pepulta	pepuilta
allatiivi	pepulle	pepuille
muut sijamuodot
essiivi	peppuna	peppuina
translatiivi	pepuksi	pepuiksi
abessiivi	peputta	pepuitta
instruktiivi	–	pepuin
komitatiivi	–	peppuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	pepu-
vahva vartalo	peppu-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. hellittelymuoto sanasta takapuoli

englanti: butt, bum, booty, buns, rump, tush espanja: culito m. ranska: fesses f., derrière m. ruotsi: bak c, rumpa c, stuss c, ända c, akter c

saksa: Po m., Popo m. turkki: popo venäjä: попа (popa)

Liittyvät sanat

• perse
• pepukas

Synonyymit

• pylly, pemppu
• peba, hanuri, perä, persus, takalisto, ahteri

Yhdyssanat

• herkkupeppu

Idiomit

olla kuin paita ja peppu

1. olla erottamaton parivaljakko

Aiheesta muualla

• peppu Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 1089 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa