perkeet

Suomi

Substantiivi

perkeet (48) (monikollinen)

1. perkausjätteet, joita syntyy perattaessa kalaa, marjoja, kasvimaata, peltoa, metsää, ojaa tms.

Ääntäminen

• IPA: /ˈperkeːt̪/
• tavutus: per‧keet

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	–	perkeet
genetiivi	–	perkeiden perkeitten
partitiivi	–	perkeitä
akkusatiivi	–; –	perkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi	–	perkeissä
elatiivi	–	perkeistä
illatiivi	–	perkeisiin perkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	–	perkeillä
ablatiivi	–	perkeiltä
allatiivi	–	perkeille
muut sijamuodot
essiivi	–	perkeinä
translatiivi	–	perkeiksi
abessiivi	–	perkeittä
instruktiivi	–	perkein
komitatiivi	–	perkeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	perkee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	perket-

Käännökset

1. perkausjätteet, joita syntyy perattaessa kalaa, kasvimaata, peltoa, metsää, ojaa tms.

alasaksa: Affall englanti: (kalan) guts, (laajempi) parings

saksa: Abfall m.

Aiheesta muualla

• perkeet Kielitoimiston sanakirjassa