permi

Suomi

Substantiivi

permi (5)

1. permikausi, noin. 280–245 mvs. vallinnut geologisen ajanlaskun kausi. Permikaudella syntyivät enismmäiset alkeelliset havupuut ja se päättyi suureen joukkotuhoon
2. permiläinen ihminen

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	permi	permit
genetiivi	permin	permien (permein)
partitiivi	permiä	permejä
akkusatiivi	permi; permin	permit
sisäpaikallissijat
inessiivi	permissä	permeissä
elatiivi	permistä	permeistä
illatiivi	permiin	permeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	permillä	permeillä
ablatiivi	permiltä	permeiltä
allatiivi	permille	permeille
muut sijamuodot
essiivi	perminä	permeinä
translatiivi	permiksi	permeiksi
abessiivi	permittä	permeittä
instruktiivi	–	permein
komitatiivi	–	permeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	permi-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

venäläisen Permin kaupungin mukaan^[1]

Käännökset

1. permikausi, noin. 280–245 mvs. vallinnut geologisen ajanlaskun kausi. Permikaudella syntyivät enismmäiset alkeelliset havupuut ja se päättyi suureen joukkotuhoon

englanti: Permian (period)

ranska: Permien m.

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: perminen

Yhdyssanat

permikausi

Vieruskäsitteet

• seur. triaskausi, ed. kivihiilikausi

Yläkäsitteet

• paleotsooinen maailmankausi

Substantiivi

permi (5) tai (7)

1. rihma, metsäkanalintujen ja jänisten pyydystämiseen tarkoitettu ansa

Taivutus

Taivutus "permin, permiä, permiin, permit, permien, permejä, permeihin" (vasen taulukko, tt. 5) on nykyaikainen taivutus. Taivutus "permen, permeä, permeen, permet, permien, permiä, permiin" (oikea taulukko, tt. 7) on vanhahtavaa tyyliä.

Taivutus (nykyaikainen)
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	permi	permit
genetiivi	permin	permien (permein)
partitiivi	permiä	permejä
akkusatiivi	permi; permin	permit
sisäpaikallissijat
inessiivi	permissä	permeissä
elatiivi	permistä	permeistä
illatiivi	permiin	permeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	permillä	permeillä
ablatiivi	permiltä	permeiltä
allatiivi	permille	permeille
muut sijamuodot
essiivi	perminä	permeinä
translatiivi	permiksi	permeiksi
abessiivi	permittä	permeittä
instruktiivi	–	permein
komitatiivi	–	permeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	permi-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Taivutus (vanhahtava)
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	permi	permet
genetiivi	permen	permien (permein)
partitiivi	permeä	permiä
akkusatiivi	permi; permen	permet
sisäpaikallissijat
inessiivi	permessä	permissä
elatiivi	permestä	permistä
illatiivi	permeen	permiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	permellä	permillä
ablatiivi	permeltä	permiltä
allatiivi	permelle	permille
muut sijamuodot
essiivi	permenä	perminä
translatiivi	permeksi	permiksi
abessiivi	permettä	permittä
instruktiivi	–	permin
komitatiivi	–	permine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	perme-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-