peruke

Suomi

Substantiivi

peruke (48-A)

1. vieheen ja siiman väliin kiinnitettävä vaijeri, joka estää kalaa katkaisemasta siimaa hampaillaan

Ääntäminen

• IPA: /ˈperukeˣ/
• tavutus: pe‧ru‧ke

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	peruke	perukkeet
genetiivi	perukkeen	perukkeiden perukkeitten
partitiivi	peruketta	perukkeita
akkusatiivi	peruke; perukkeen	perukkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi	perukkeessa	perukkeissa
elatiivi	perukkeesta	perukkeista
illatiivi	perukkeeseen	perukkeisiin perukkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	perukkeella	perukkeilla
ablatiivi	perukkeelta	perukkeilta
allatiivi	perukkeelle	perukkeille
muut sijamuodot
essiivi	perukkeena	perukkeina
translatiivi	perukkeeksi	perukkeiksi
abessiivi	perukkeetta	perukkeitta
instruktiivi	–	perukkein
komitatiivi	–	perukkeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	perukkee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	peruket-

Käännökset

1. vieheen ja siiman väliin kiinnitettävä vaijeri

englanti: leader

turkki: beden

Aiheesta muualla

• peruke Kielitoimiston sanakirjassa