siima

Suomi

Substantiivi

siima (9)

1. ongessa tai virvelissä käytettävä ohut, usein läpinäkyvä lanka tai punos, johon ongenkoukku, koho ja viehe kiinnitetään
2. (mikrobiologia) bakteerin liikuntaelin
3. joidenkin hevosten värityksessä esiintyvä musta juova, joka kulkee säästä hännäntyveen
4. (puhekieltä) heiveröinen henkilö, narukäsi; tai tällaisen henkilön käsivarret

   Asun tuirassa, pitäisi löytää uusi sali missä heilutella siimoja. Ideoita? (pakkotoisto.com keskustelupalsta)

Ääntäminen

• IPA: /ˈsiːmɑ/
• tavutus: sii‧ma

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	siima	siimat
genetiivi	siiman	siimojen (siimain)
partitiivi	siimaa	siimoja
akkusatiivi	siima; siiman	siimat
sisäpaikallissijat
inessiivi	siimassa	siimoissa
elatiivi	siimasta	siimoista
illatiivi	siimaan	siimoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	siimalla	siimoilla
ablatiivi	siimalta	siimoilta
allatiivi	siimalle	siimoille
muut sijamuodot
essiivi	siimana	siimoina
translatiivi	siimaksi	siimoiksi
abessiivi	siimatta	siimoitta
instruktiivi	–	siimoin
komitatiivi	–	siimoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	siima-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

vanha germaaninen laina^[1]

Käännökset

1. kalastustarvike

englanti: (angling) line hollanti: lijn inarinsaame: sijmá italia: lenza f. koltansaame: sijmm

ranska: ligne f. tšekki: vlasec turkki: misina venäjä: леска, леса viro: nöör

2. bakteerin

englanti: flagellum espanja: flagelo ranska: flagelle m. saksa: Flagellum n., Geißel f.

turkki: kamçı, flagella venäjä: жгутик viro: vibur, flagell

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

lippusiima, lohisiima, nailonsiima, perhosiima, piiskansiima, pitkäsiima, selkäsiima, siimaeliö, siimaeläin, siimahäntä, siimaleikkuri

Idiomit

• Kireitä siimoja
  1. kalaonnen toivotus

Aiheesta muualla

• siima Kielitoimiston sanakirjassa
• siima Tieteen termipankissa
• Artikkeli 1214 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa