peruskaura

Suomi

Substantiivi

peruskaura (9)

1. (idiomi) laadultaan tai muuten hyvin tavallinen asia tai keskinkertainen tarjonta; perusasiat

Ääntäminen

• IPA: /ˈperusˌkɑu̯rɑ/
• tavutus: pe‧rus‧kau‧ra

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	peruskaura	peruskaurat
genetiivi	peruskauran	peruskaurojen (peruskaurain)
partitiivi	peruskauraa	peruskauroja
akkusatiivi	peruskaura; peruskauran	peruskaurat
sisäpaikallissijat
inessiivi	peruskaurassa	peruskauroissa
elatiivi	peruskaurasta	peruskauroista
illatiivi	peruskauraan	peruskauroihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	peruskauralla	peruskauroilla
ablatiivi	peruskauralta	peruskauroilta
allatiivi	peruskauralle	peruskauroille
muut sijamuodot
essiivi	peruskaurana	peruskauroina
translatiivi	peruskauraksi	peruskauroiksi
abessiivi	peruskauratta	peruskauroitta
instruktiivi	–	peruskauroin
komitatiivi	–	peruskauroine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	peruskaura-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• yhdyssana sanoista perus- ja kaura

Aiheesta muualla

• peruskaura Kielitoimiston sanakirjassa