peruste

Substantiivi

peruste (48)

jollekin päätökselle annettu perustelu, syy tai oikeutus jonkin päätöksen tekemiseen
Millä perusteella sinut lähetettiin lääkärin vastaanotolle?
(monikossa) alkeet
geometrian perusteet

Ääntäminen

IPA: /ˈperust̪eˣ/
tavutus: pe‧rus‧te

Taivutus

Lisätietoja Taivutus, sijamuoto ...

Etymologia

verbi perustaa + johdin -e

Käännökset

1. jollekin päätökselle annettu perustelu, syy tai oikeutus jonkin päätöksen tekemiseen

saksa: Grundlage f., Basis f.

turkki: esas

2. alkeet

saksa: (monikko) Grundlagen f.

Liittyvät sanat

Johdokset

adjektiivit: perusteellinen, perusteeton
adverbit: perusteellisesti, perusteettomasti

Yhdyssanat

alkuperuste, arvioimisperuste, arvioperuste, arvosteluperuste, jakoperuste, järkiperuste, korvausperuste, koventamisperuste, laskuperuste, luokitteluperuste, luokitusperuste, maksuperuste, palkkaperuste, rangaistusperuste, syyteperuste, valintaperuste, veroperuste, verotusperuste, vertausperuste

Aiheesta muualla

peruste Kielitoimiston sanakirjassa
peruste Tieteen termipankissa
peruste Suomen etymologisessa sanakirjassa
Artikkelit 91, 100, 2239 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	peruste	perusteet
genetiivi	perusteen	perusteiden perusteitten
partitiivi	perustetta	perusteita
akkusatiivi	peruste; perusteen	perusteet
sisäpaikallissijat
inessiivi	perusteessa	perusteissa
elatiivi	perusteesta	perusteista
illatiivi	perusteeseen	perusteisiin perusteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	perusteella	perusteilla
ablatiivi	perusteelta	perusteilta
allatiivi	perusteelle	perusteille
muut sijamuodot
essiivi	perusteena	perusteina
translatiivi	perusteeksi	perusteiksi
abessiivi	perusteetta	perusteitta
instruktiivi	–	perustein
komitatiivi	–	perusteine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	perustee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	perustet-