perus

Suomi

Substantiivi

perus (39)

1. pohja, perustus

   Kun rakentaa vankalle perukselle, se pysyy.

2. (slangia) sanotaan, kun jokin on tyypillistä

   — Unohdin sitten avaimet ja jäin koko yöksi pihalle. — Heh, perus.

Ääntäminen

• IPA: /ˈperus/
• tavutus: pe‧rus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	perus	perukset
genetiivi	peruksen	perusten peruksien
partitiivi	perusta	peruksia
akkusatiivi	perus; peruksen	perukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	peruksessa	peruksissa
elatiivi	peruksesta	peruksista
illatiivi	perukseen	peruksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	peruksella	peruksilla
ablatiivi	perukselta	peruksilta
allatiivi	perukselle	peruksille
muut sijamuodot
essiivi	peruksena	peruksina
translatiivi	perukseksi	peruksiksi
abessiivi	peruksetta	peruksitta
instruktiivi	–	peruksin
komitatiivi	–	peruksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	perukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	perus-

Etymologia

• substantiivi perä + johdin -us (:-ukse-)
• [2]: oletettavasti irtaantunut etuliitteestä perus- itsenäiseksi sanaksi

Liittyvät sanat

• perus-
• perusta
• peruste
• perustella
• perustin
• perustua
• perustus

Johdokset

• verbit: perustaa

Yhdyssanat

• Ks. myös perus-
• peruskivi
• perusmuuri

Aiheesta muualla

• perus Kielitoimiston sanakirjassa