petäjä

Katso myös: Petäjä

Suomi

Substantiivi

petäjä (10)

1. (murteellinen, itämurteissa) isokokoinen us. yksinään kasvava mänty

Ääntäminen

• IPA: /ˈpet̪æjæ/
• tavutus: pe‧tä‧jä

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	petäjä	petäjät
genetiivi	petäjän	petäjien (petäjäin)
partitiivi	petäjää	petäjiä
akkusatiivi	petäjä; petäjän	petäjät
sisäpaikallissijat
inessiivi	petäjässä	petäjissä
elatiivi	petäjästä	petäjistä
illatiivi	petäjään	petäjiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	petäjällä	petäjillä
ablatiivi	petäjältä	petäjiltä
allatiivi	petäjälle	petäjille
muut sijamuodot
essiivi	petäjänä	petäjinä
translatiivi	petäjäksi	petäjiksi
abessiivi	petäjättä	petäjittä
instruktiivi	–	petäjin
komitatiivi	–	petäjine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	petäjä-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. petäjä

ruotsi: martall

Liittyvät sanat

• petäikkö, petäjikkö

Johdokset

• adjektiivit: petäjäinen
• substantiivit: petäjikkö, petäjäinen

Synonyymit

• honka
• mänty

Yhdyssanat

jouhipetäjä, petäjäkangas, petäjänhartsi, petäjänkylki, rantapetäjä

Aiheesta muualla

• petäjä Kielitoimiston sanakirjassa
• petäjä Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa
• Artikkeli 757 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa