pidin

Suomi

Substantiivi

pidin (33-F)

1. koje t. laite, joka pitää jtk. kiinni t. määräasennossa t. kannattelee

Ääntäminen

• IPA: /ˈpi.din/
• tavutus: pi‧din

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	pidin	pitimet
genetiivi	pitimen	pitimien pidinten
partitiivi	pidintä	pitimiä
akkusatiivi	pidin; pitimen	pitimet
sisäpaikallissijat
inessiivi	pitimessä	pitimissä
elatiivi	pitimestä	pitimistä
illatiivi	pitimeen	pitimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	pitimellä	pitimillä
ablatiivi	pitimeltä	pitimiltä
allatiivi	pitimelle	pitimille
muut sijamuodot
essiivi	pitimenä (pidinnä)	pitiminä
translatiivi	pitimeksi	pitimiksi
abessiivi	pitimettä	pitimittä
instruktiivi	–	pitimin
komitatiivi	–	pitimine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	pitime-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	pidin-

Etymologia

• verbi pitää (heikko vartalo pidä- ) + johdin -in

Käännökset

1. pidin

englanti: holder

ruotsi: hållare

Liittyvät sanat

• pidike

Yhdyssanat

hengenpidin, hihanpidin, kynttilänpidin, lampunpidin, pidinlaite, teränpidin

Aiheesta muualla

• pidin Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi

pidin

1. indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä pitää