pielus

Suomi

Substantiivi

pielus (39)

1. (vanhahtava) tyyny
2. pieluksien (Lobularia) suvun kasvi

Ääntäminen

• IPA: /ˈpie̯lus/
• tavutus: pie‧lus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	pielus	pielukset
genetiivi	pieluksen	pielusten pieluksien
partitiivi	pielusta	pieluksia
akkusatiivi	pielus; pieluksen	pielukset
sisäpaikallissijat
inessiivi	pieluksessa	pieluksissa
elatiivi	pieluksesta	pieluksista
illatiivi	pielukseen	pieluksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	pieluksella	pieluksilla
ablatiivi	pielukselta	pieluksilta
allatiivi	pielukselle	pieluksille
muut sijamuodot
essiivi	pieluksena	pieluksina
translatiivi	pielukseksi	pieluksiksi
abessiivi	pieluksetta	pieluksitta
instruktiivi	–	pieluksin
komitatiivi	–	pieluksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	pielukse-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	pielus-

Etymologia

• substantiivi pieli^[1] + johdin -us (:-ukse-)

Aiheesta muualla

• pielus Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkeli 18 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa