pihapiiri

Suomi

Substantiivi

pihapiiri (5)

1. hahmotettavissa oleva piha: usein aidattu, erityisesti maaseudulla asuintalon tai muiden rakennusten välittömässä yhteydessä sijaitseva alue, joka ei ole maatalous- eikä tiekäytössä

   Pohjois-Pohjanmaalla pihapiirit olivat yleensä avoimempia.

Ääntäminen

• IPA: /ˈpihɑˌpiːri/
• tavutus: pi‧ha‧pii‧ri

Etymologia

• yhdyssana sanoista piha ja piiri

Liittyvät sanat

• pihamaa

Aiheesta muualla

• pihapiiri Kielitoimiston sanakirjassa