piha

From Wiktionary, the free dictionary

Remove ads
Wikipedia
Katso artikkeli Piha Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

piha (9)

  1. pihamaa, yleensä välittömästi rakennuksen ympärillä oleva rajattu alue
    Usein pihat ovat hoidettuja viheralueita.
  2. sisäpiha, rakennusten rajaama alue niiden keskellä
  3. tiettyyn tarkoitukseen rajattu alue
    karjapiha, kuormauspiha, temppelin esipiha
  4. talo, samassa pihapiirissä olevien rakennusten kokonaisuus
    Käykäähän pihassa!
    Karjalainen piha on ihmisten ja eläinten koti.

Ääntäminen

  • IPA: /ˈpihɑ/
  • tavutus: pi‧ha

Taivutus

Lisätietoja Taivutus, sijamuoto ...

Käännökset

Liittyvät sanat

Synonyymit
Yhdyssanat

asfalttipiha, esipiha, etupiha, karjapiha, kotipiha, kävelypiha, linnanpiha, nännipiha, piha-alue, pihakamari, pihakatu, pihakeinu, pihakoivu, pihamaa, pihamaina, pihamedestäjä, pihamökki, pihanperä, pihanurmikko, pihapiiri, pihapuu, piharakennus, piharatamo, pihasauna, pihasyreeni, pihatanhua, pihavalo, ratapiha, satamapiha, sisäpiha, takapiha, umpipiha, valopiha, viherpiha

Idiomit

  • ilmat pihalle
  • ottaa/saada pihalle
    1. (arkikieli, tietotekniikka) ottaa/saada ulos
      Tiedot saa pihalle myös CSV-muodossa.

Aiheesta muualla

  • piha Kielitoimiston sanakirjassa
  • piha Suomen etymologisessa sanakirjassa
  • Artikkeli 246 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Remove ads

Tšekki

Substantiivi

piha f.

  1. kesakko, pisama

Viro

Substantiivi

piha

  1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto substantiivista piht

Wikiwand - on

Seamless Wikipedia browsing. On steroids.

Remove ads