piha
From Wiktionary, the free dictionary
Remove ads
Suomi
Substantiivi
piha (9)
- pihamaa, yleensä välittömästi rakennuksen ympärillä oleva rajattu alue
- Usein pihat ovat hoidettuja viheralueita.
- sisäpiha, rakennusten rajaama alue niiden keskellä
- tiettyyn tarkoitukseen rajattu alue
- karjapiha, kuormauspiha, temppelin esipiha
- talo, samassa pihapiirissä olevien rakennusten kokonaisuus
- Käykäähän pihassa!
- Karjalainen piha on ihmisten ja eläinten koti.
Ääntäminen
- IPA: /ˈpihɑ/
- tavutus: pi‧ha
Taivutus
Käännökset
Liittyvät sanat
Synonyymit
Yhdyssanat
asfalttipiha, esipiha, etupiha, karjapiha, kotipiha, kävelypiha, linnanpiha, nännipiha, piha-alue, pihakamari, pihakatu, pihakeinu, pihakoivu, pihamaa, pihamaina, pihamedestäjä, pihamökki, pihanperä, pihanurmikko, pihapiiri, pihapuu, piharakennus, piharatamo, pihasauna, pihasyreeni, pihatanhua, pihavalo, ratapiha, satamapiha, sisäpiha, takapiha, umpipiha, valopiha, viherpiha
Idiomit
Aiheesta muualla
- piha Kielitoimiston sanakirjassa
- piha Suomen etymologisessa sanakirjassa
- Artikkeli 246 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Remove ads
Tšekki
Substantiivi
piha f.
Viro
Substantiivi
piha
- (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto substantiivista piht
Wikiwand - on
Seamless Wikipedia browsing. On steroids.
Remove ads