maaseutu

Katso artikkeli Maaseutu Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

maaseutu

1. harvaan asuttu, us. haja-asutettu alue kaupunkien ulkopuolella

   Pekka asuu nykyään maaseudulla pienessä kylässä.

   Maaseudun autioituminen on lähes pysähtynyt.

Ääntäminen

• IPA: /ˈmɑːˌseu̯t̪u/
• tavutus: maa‧seu‧tu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	maaseutu	maaseudut
genetiivi	maaseudun	maaseutujen
partitiivi	maaseutua	maaseutuja
akkusatiivi	maaseutu; maaseudun	maaseudut
sisäpaikallissijat
inessiivi	maaseudussa	maaseuduissa
elatiivi	maaseudusta	maaseuduista
illatiivi	maaseutuun	maaseutuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	maaseudulla	maaseuduilla
ablatiivi	maaseudulta	maaseuduilta
allatiivi	maaseudulle	maaseuduille
muut sijamuodot
essiivi	maaseutuna	maaseutuina
translatiivi	maaseuduksi	maaseuduiksi
abessiivi	maaseudutta	maaseuduitta
instruktiivi	–	maaseuduin
komitatiivi	–	maaseutuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	maaseudu-
vahva vartalo	maaseutu-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

yhdyssana sanoista maa ja seutu

Sana on oppitekoinen uudissana, jonka ensiesiintymä suomen kirjakielessä on Daniel Europaeuksen 1853 ilmestyneessä teoksessa Svenskt-Finskt Handlexikon - Ruotsalais-suomalainen sanakirja.^[1]

Käännökset

1. harvaan asuttu, us. haja-asutettu alue kaupunkien ulkopuolella

englanti: country, countryside ido: ruro italia: campagna f. japani: 田舎 portugali: campo m. ranska: campagne f.

romania: sat n. saksa: Land n. Hinterland n. tšekki: venkov turkki: kırsal alan, taşra, kır venäjä: сельская местность, (ilmaisuissa asua maaseudulla) село

Liittyvät sanat

• haja-asutettu
• haja-asutus
• kaupunki,
• maalainen,
• maaseutulainen
• taajama

Yhdyssanat

maaseutuasutus, maaseutukaupunki, maaseutukeskus, maaseutukiertue, maaseutukunta, maaseutuväestö

Aiheesta muualla

• maaseutu Kielitoimiston sanakirjassa
• maaseutu Tieteen termipankissa
• Artikkelit 106, 831 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa