piiru

Katso artikkeli Piiru Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

piiru (1)

1. kulman yksikkö, merenkulussa 1/32 ympyrästä, tykistössä 1/6000 ympyrää
2. poikkileikkaukseltaan pyöreä rakenteiden tukipuu

   kattopiirut

Ääntäminen

• IPA: /ˈpiː.ru/
• tavutus: pii‧ru

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	piiru	piirut
genetiivi	piirun	piirujen
partitiivi	piirua	piiruja
akkusatiivi	piiru; piirun	piirut
sisäpaikallissijat
inessiivi	piirussa	piiruissa
elatiivi	piirusta	piiruista
illatiivi	piiruun	piiruihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	piirulla	piiruilla
ablatiivi	piirulta	piiruilta
allatiivi	piirulle	piiruille
muut sijamuodot
essiivi	piiruna	piiruina
translatiivi	piiruksi	piiruiksi
abessiivi	piirutta	piiruitta
instruktiivi	–	piiruin
komitatiivi	–	piiruine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	piiru-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

johdos sanasta piiri^[1]

Liittyvät sanat

• piirukirkko

Johdokset

• adverbit: piirullaan
• verbit: piirustaa

Idiomit

• piirua vaille
  1. melkein, lähes
• piirun verran
  1. hieman

Aiheesta muualla

• piiru Kielitoimiston sanakirjassa
• piiru Tieteen termipankissa