pind

Viro

Substantiivi

pind (gen pinna, part pinda)

1. pinta
2. maaperä, maankamara, kamara

   Eesti pinnal – Viron maaperällä

3. (kuvaannollisesti) maaperä

   Sõnad langesid viljatule pinnale. – Sanat lankesivat hedelmättömään maaperään.

4. pinta-ala
5. (kuvaannollisesti) pohja, perusta

   Vastuolud tekkisid maailmavaatelisel pinnal. – Ristiriidat saivat alkunsa maailmankatsomukselliselta pohjalta.

Taivutus

• ÕS 2018 tyyppi 22u (l`eib) leib

• monikon partitiivi pindu ja pindasid

Liittyvät sanat

• elamispind

Substantiivi

pind (gen pinnu, part pindu)

1. sälö, tikku

   Pind läks küüne alla. – Meni tikku kynnen alle.

2. säle, puusäle

Taivutus

• ÕS 2018 tyyppi 22e (r`iik) riik

  Näytä/piilota taivutustaulukko

	yksikkö	monikko
nominatiivi	pind	pinnud
genetiivi	pinnu	pindude
partitiivi	pindu	pinde pindusid
illatiivi	pindu pinnusse	pindudesse
inessiivi	pinnus	pindudes
elatiivi	pinnust	pindudest
allatiivi	pinnule	pindudele
adessiivi	pinnul	pindudel
ablatiivi	pinnult	pindudelt
translatiivi	pinnuks	pindudeks
terminatiivi	pinnuni	pindudeni
essiivi	pinnuna	pindudena
abessiivi	pinnuta	pindudeta
komitatiivi	pinnuga	pindudega

Aiheesta muualla

• pind Eesti Keele Instituutin viro–suomi-sanakirjassa (viroksi)
• pind sanastossa [PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik (viroksi)