pinja

Katso artikkeli Pinja Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

pinja (9)

1. Etelä-Euroopassa kasvava mäntyjen (Pinus) sukuun kuuluva havupuu, jonka siemenet ovat syötäviä

Ääntäminen

• IPA: /ˈpinjɑ/
• tavutus: pin‧ja

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	pinja	pinjat
genetiivi	pinjan	pinjojen (pinjain)
partitiivi	pinjaa	pinjoja
akkusatiivi	pinja; pinjan	pinjat
sisäpaikallissijat
inessiivi	pinjassa	pinjoissa
elatiivi	pinjasta	pinjoista
illatiivi	pinjaan	pinjoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	pinjalla	pinjoilla
ablatiivi	pinjalta	pinjoilta
allatiivi	pinjalle	pinjoille
muut sijamuodot
essiivi	pinjana	pinjoina
translatiivi	pinjaksi	pinjoiksi
abessiivi	pinjatta	pinjoitta
instruktiivi	–	pinjoin
komitatiivi	–	pinjoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	pinja-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Aiheesta muualla

• pinja Kielitoimiston sanakirjassa