pinnata

Suomi

Verbi

pinnata (73) (taivutus[luo]) (y. 1. p: pinnaan)

1. olla pois (yl. koulusta) ilman lupaa, lintsata
2. tehdä huolimattomasti

Ääntäminen

• IPA: /ˈpinːɑt̪ɑˣ/
• tavutus: pin‧na‧ta

Etymologia

ruotsin sanasta pinna. Nykymerkitys on 1900-luvulta.^[1]

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: pinnaaja, pinnaaminen, pinnari

Aiheesta muualla

• pinnata Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi

pinnata (73-J) (taivutus[luo]) (y. 1. p: pintaan)

1. pinnoittaa