pinnari

Suomi

Substantiivi

pinnari (6)

1. lintsari

Ääntäminen

• IPA: /ˈpinːɑri/
• tavutus: pin‧na‧ri

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	pinnari	pinnarit
genetiivi	pinnarin	pinnarien pinnareiden pinnareitten
partitiivi	pinnaria	pinnareita pinnareja
akkusatiivi	pinnari; pinnarin	pinnarit
sisäpaikallissijat
inessiivi	pinnarissa	pinnareissa
elatiivi	pinnarista	pinnareista
illatiivi	pinnariin	pinnareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	pinnarilla	pinnareilla
ablatiivi	pinnarilta	pinnareilta
allatiivi	pinnarille	pinnareille
muut sijamuodot
essiivi	pinnarina	pinnareina
translatiivi	pinnariksi	pinnareiksi
abessiivi	pinnaritta	pinnareitta
instruktiivi	–	pinnarein
komitatiivi	–	pinnareine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	pinnari-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

• verbi pinnata (vokaalivartalo pinnaa- ) + johdin -ri

Aiheesta muualla

• pinnari Kielitoimiston sanakirjassa