pinni

Katso artikkeli Pinni Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

Substantiivi

pinni (5)

1. pieni hiussolki, jolla kampaus kiinnitetään
2. mikropiirin tai muun elektroniikkakomponentin jalka tai liittimen piikki

Ääntäminen

• IPA: /ˈpinːi/
• tavutus: pin‧ni

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	pinni	pinnit
genetiivi	pinnin	pinnien (pinnein)
partitiivi	pinniä	pinnejä
akkusatiivi	pinni; pinnin	pinnit
sisäpaikallissijat
inessiivi	pinnissä	pinneissä
elatiivi	pinnistä	pinneistä
illatiivi	pinniin	pinneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	pinnillä	pinneillä
ablatiivi	pinniltä	pinneiltä
allatiivi	pinnille	pinneille
muut sijamuodot
essiivi	pinninä	pinneinä
translatiivi	pinniksi	pinneiksi
abessiivi	pinnittä	pinneittä
instruktiivi	–	pinnein
komitatiivi	–	pinneine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	pinni-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

hiuspinni

Aiheesta muualla

• pinni Kielitoimiston sanakirjassa