piski

Suomi

Substantiivi

piski (5)

1. (leikkimielinen, halventava) koira

   Typerä piski joka murisi mulle (Rin-Tin-Tin, Leevi and the Leavings)

Ääntäminen

• IPA: /ˈpiski/
• tavutus: pis‧ki

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	piski	piskit
genetiivi	piskin	piskien (piskein)
partitiivi	piskiä	piskejä
akkusatiivi	piski; piskin	piskit
sisäpaikallissijat
inessiivi	piskissä	piskeissä
elatiivi	piskistä	piskeistä
illatiivi	piskiin	piskeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	piskillä	piskeillä
ablatiivi	piskiltä	piskeiltä
allatiivi	piskille	piskeille
muut sijamuodot
essiivi	piskinä	piskeinä
translatiivi	piskiksi	piskeiksi
abessiivi	piskittä	piskeittä
instruktiivi	–	piskein
komitatiivi	–	piskeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	piski-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

todennäköisesti pieni-sanan variantti, vrt. viron pisku. Toisen teorian mukaan sana on samaa juurta kuin mm. ruotsin spetshund ja saksan Spitzhund.^[1]

Käännökset

1. koira

ranska: clébard saksa: Köter m.

venäjä: пёс

Aiheesta muualla

• piski Kielitoimiston sanakirjassa