pitko

Suomi

Substantiivi

pitko (1)

1. sama kuin pullapitko

Ääntäminen

• IPA: /ˈpit̪ko/
• tavutus: pit‧ko

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	pitko	pitkot
genetiivi	pitkon	pitkojen
partitiivi	pitkoa	pitkoja
akkusatiivi	pitko; pitkon	pitkot
sisäpaikallissijat
inessiivi	pitkossa	pitkoissa
elatiivi	pitkosta	pitkoista
illatiivi	pitkoon	pitkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	pitkolla	pitkoilla
ablatiivi	pitkolta	pitkoilta
allatiivi	pitkolle	pitkoille
muut sijamuodot
essiivi	pitkona	pitkoina
translatiivi	pitkoksi	pitkoiksi
abessiivi	pitkotta	pitkoitta
instruktiivi	–	pitkoin
komitatiivi	–	pitkoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	pitko-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Taivutus

johdos sanasta pitkä^[1]

Käännökset

1. sama kuin pullapitko

Ks. pullapitko

Liittyvät sanat

• leeta, lonka, käntty

Yhdyssanat

pullapitko, vehnäspitko

Aiheesta muualla

• pitko Kielitoimiston sanakirjassa
• pitko Suomen etymologisessa sanakirjassa
• Artikkeli 5489 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa

Kroatia

Adjektiivi

pitko

1. (taivutusmuoto) neutri sanasta pitak